Mä vihaan sitä, että mä olen aina se, joka jää ulkopuolelle jostakin.
Eilen ja taas tänään. Milloin mulla olisi kivaa toisten kanssa kokoajan?
Ettei tulisi kertaakaan sellaista tunnetta, että kumpa olisi kotona?
Tanjan luona. Siellä mä viihdyn.

Kaikkialla muualla, jopa kotona, musta tuntuu että mä olen liikaa.

Eilenkin ne kaks vaan keskusteli kahdestaan jostakin ja mä olin hiljaa tietämättä mitä pitäisi tehdä ja toivoin, etten olisi tullut. Eihän mun edes pitänyt tulla, mutta minä olin tyhmä...
Teatteri oli jotakin kamalaa ja jotakin ihanaa. Musta tuntui sielläkin niin ulkopuoliselta. Kukaan ei oikeastaan ollut kiinnostunut että mä olin siellä.

Mitä jos lopetan sen? Se pyörii mun mielessä. Entä mä jos lopetan sen?
Mutta se on mun unelma. Mutta toisaalta mikään ei enää tunnu miltään. Kaikki väsyttää.
Puolakin tunutu turhalta ja en mä tiedä. Mä vaan pakotan itseni siihen. Sun on pakko nyt. Kuitenkin katselen koko tunnin kelloa, että koska se tulee kahdeksan.

Mikä mulla on?

Ruotsin koe meni ihan okei eilen. Oltiin E:n kanssaopettaja T:n luokan mukana Vimmassa, kynttiläpajassa ja seiskat pääsivät lehteenkin. Jippey.
Pitäisi lukea Yhteiskuntaoppia, mutta ei jaksa. Ei jaksaisi oikein mitään. Haluaisi vain nukkua ja nukkua ja nukkua...
Mennä jonnekin pois täältä.