Tonza ja minä tiistaina... Jälkiä lakanoissa... Ja Tonzan paidalla. Ja epämääräisiä urahduksia tietysti. Sitäpä sitä se oli.
Noh, ei, ne jäljet tuli vedestä, jota tiputin Tonzan paidalle kun se makasi äidin sängyssä.
Näyttihän se vähän epäilyttävältä.

"Anna se tänne!"
"Sä et saa!"
"Mä saan jos mä haluan!"
"Et saa! Mitä sä tekisit sillä?"
"Saanhan! No söisin sen!"
(Epämääräistä kamppailua...)
"Huh, se oli kovaa."

Tässä välissä ja tämän jälkeenkin ehti olla erittäin epäilyttävän näköisiä asentoja ja muita erityisen idioottimaisia kommentteja, joista saattaisi tulla jotakin epäilyttävää mieleen.

Noh, olin koulussa eilen. Ihan okei. Ei mitään pahempaa valittamista.
Ai joo, maanantaina meni lasitkin rikki. Se unohtui kertoa.
Olin laittamassa niitä takaisin päähän, kun sanka irtosi. Ja optikolla sanoivat viimeksi että syy on minussa.
Haistakaa ruotsinkirjaa!

Eilen olin salilla. Se oli ihan okei juttu.
Kunhan pääsi vaan siihen fiilikseen. Kunhan uskalsi tehdä jotakin. Se taisi olla se suurin kynnys.

Ja tänään koulussa siivottiin se kaappi ja löydettiin.. jotakin hyvin epäilyttävää, muta siitä en viitsi sen enempää kirjoittaa, koska se olisi erittäin inhottavaa tätä kyseistä henkilöä kohtaan. J
a joku toinenkin saattaisi lukea tätä. Mistä koskaan tietää.
Ihmiset voisivat kertoa lukeneensa tätä.
Tietäisi ettei kirjoita turhaan. vai kirjoitanko koko blogia vain Tonzalle, itseni lisäksi. Ihanaa, jos se on niin.
Monologi idea ei edisty, niin kuin ei edisty mikään muukaan kyllä.
Liian hankalaa. Pitäisi oikeasti yrittää kirjoittaa sitä tai sitten muita lukuja, mutta kun ei toimi.
Olen suunnitellut jakavani Last Combatin kahteen teokseen.
Mutta kummankin päänimitys tulee kutienkin olemaan Last Combat - Viimeinen taistelu -.
Tai ehkä siitä tulee trilogia. Pitää vähäsen miettiä.
Sen kyllä tiedän jo valmiiksi, että uskallan lähettää koko jutun kustantajalle vasta kun kaikki osat olisivat valmiita.
Ja sitten kiduttaisin ihmisiä ja uusi osa ilmestyisi sitten joskus 'kun saisin kirjoitettua sen'.
Aika suuria puheita teoksesta, joka tuskin koskaan valmistuu tai saavuttaa ihmisten suosiota.
Tai mistä sitä koskaan tiedä?
Ja taas kirjoitan näitä helvetin pitkiä tekstejä, mikä on oikeastaan yrittäin pelottavaa.
Enpä vanhaan blogiini näin pitkiä kirjoitellut. Siitä saatte olla varmoja!

Noh, yrittäkää selvitä elossa tässä kaupallisen joulun maailmassa.
Että vihaan noita mainoksia, jotka ovat täynnä leluja ja muuta krääsää. Ensin sitä ajattelee tarvitsevansa niitä, mutta sitten...

Ai niin! Ennen kuin lopetan. Saan joululahjaksi kaksi Ich Trojen CD:tä. Intron ja 6-ty ostatni przystanek. Kunhan saadaan maksettua ne CD:t. Piti Puolasta asti ne tilata. Taisin mainata jo edellisessä kirjoituksessa, mutta mainitsen nyt uudestaan.

281281.jpg  281282.jpg