Kenellä oli eilisen takia kuumetta aamulla? Ei, ei tietenkään mulla, kun tuolla naapurin Liisalla...
No, kotiin sitten. Päätä särkee sikapaljon ja muutenkin väsyttää, mutta minä en nuku. En nuku.

Perjantaina hankkimaan elämäni toiset korvikset. Tai siis niin.. reiät. Ehkä.

Ja Vernan kanssa pohditaan mun 'ah niin loistavaa' -tulevaisuutta, joka tulee päättymään 'ah niin lyhyesti'.
Musta mihinkään ole. Kun ei jaksa käydä missään opiskelemassa kuitenkaan kauhean kauan.
Ei musta ole sellaiseen. Mihinkään pitkäkestoiseen juttuun. Nopeat ja lyhyet projektit on mua varten. En mä jaksa tehdä samaa juttua kauan. Viikko tuntuu ihan hirveältä jo.

Verna ehdottaa tota kirjoittajalukiota, mutta kun mä en tiedä pärjäänkö mä lukiossa kuitenkaan.
On kauheen vaikea tietää edes että pidänkö mä siitä ja että se kuitenkin tule aika kalliiksi tai jotakin ja haluanko mä sitä oikeesti ja... ku en mä tiedä oikein mitään.

Inhottavaa kun pitäisi päättää omasta elämästä joakin. Silloin ei voi syyttää ketään muuta valinnasta kuin itseään. Se siinä niin vittumaista on. miksi nyt jo pitäisi tietää miksi aikoo?